Onhan se ihanaa ku aurinko lämmittää ja voi kävellä tulikuumalla asfaltilla paljain jaloin, mut sit ne kaikki ötökät ja kakkaavat lokit. iiu!
Kesällä on myös mun muutto, keskisuomeen isän luokse meinaa.
Eli siis äiti on muuttamassa kesän aikana lappiin, ja mähän en sinne suostu menemään porojen ja mäkäräisten/sääksien luo, ja onhan mun koko muu elämä on täällä.
(rakas sisko, jota ilman et pärjäis, ja rakkaat kaverit)
(siskon blogi on muuten: Jo's lifestyle et menkääs sitäki lukemaan! )
Eli siis yhteishaussa hain ykkösenä kuvallisen ilmaisun perustutkintoon Petäjävedelle(valokuvausta), jonne myös toivon pääseväni kovasti.
Ainakin on valintakoe lappunen tullut ja nyt sit kehittelen parhaillaan etätöitä jotka pitää olla olemassa sit sinä 7:nä päivänä ku koululle käpöttelen.
Nyt lähiaikoina mulla on ollu outoja tuntemuksia, jotka on vähemmän mukavia.Sillon alkaa pelottaa,ahistaa, tai jotain sinnepäin, en oikeen osaa selittää miltäse tuntuu mut aikalailla tolta,ja en itekkään tiiä siihen mitään syytä.
Siihen tunteeseen sisältyy myös kaikki muut pahat asiat mun pään sisältä.
Kaverihuolet mukaanlukien.
Mulla siis kyllä on kavereita ja ihania sellasia, mut nyt on vaan tuntunu siltä et oisin loukannu niitä pahasti, mut kun alan miettii et mitä oon tehny niin mitään ei tuu mieleen.Oon yrittäny olla mukava aina, kehua ja olla tukena, mut sit en tunnu saavan siittä mitään takasin.
Vaan nälvintää ja pilkkauksia tai jotain muita herjoja.En sit tiiä oonko ite muuttunu jotenki ilkeemmäks ja en vaan huomaa sitä.
Haluisin jonnekkin lomalle pitkäks aikaa, kauas kaikesta tästä.
Et saisin omaa tilaa, ja aikaa miettii kaikkee mitä mun päässä pyörii.
Mut joo tällästä tällä kertaa, en viihti angstata tänne enempää ettei joidenki tarvii tulla inisemään kuinka oon säälittävä yms.
Ja saa toki kommentoida jos on ollu samallaista joskus ja tietää miten noi saa loppumaan :)
Mut joo hyvää kesää kaikille, ja muistakaa käyttää aurinkorasvaa ettei selkä pala;)
